sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Pitkästä aikaa







Kahvipöydässä istuessani näin talomme edessä marssivan hauskan näyn.
Aluksi epäilin flunssaisen olon tekevän tepposet ja näkeväni harhoja, mutta 
nopeasti huomasin tiellä marssivassa hahmossa jotain tuttua.
En malttanut olla kuvaamatta viisivuotiastani, kun hän vakavana marsseja hoilottaen ja 
välillä sotilaallisesti kättä lippaan nostaen marssi tiellä eteenpäin.
Kysyin häneltä mitä hän leikkii ja poika vastasi leikkivänsä sotalasta. 
Stailaus oli kyllä onnistunut ja melkein hiipi äidillä kyynel silmäkulmaan pientä resupekkaa katsoessa. :)



Täällä on elo ennallaan. 
Ollaan saatu nauttia ystävien ja sukulaisten vierailuista ja viimepäivät on mennyt talvesta nauttien.
Ihana luminen pakkassää ja auringonpaiste on houkutellut ulkoilemaan aamusta iltaan.






 Sain olla mukana viettämässä iltaa virkkaamiseen hurahtaneiden naisten kanssa. Illan aikana virkkailin trikookuteesta kivan pienen kassin. Näitä olisi tarkoitus virkata joulumyyjäisiin enemmänkin. 






10 kommenttia:

  1. Kotitiellä on turvallista leikkiä vaikka sotalasta. Voi toista! Suloinen kaveri.

    VastaaPoista
  2. Minun silmään resupekka näyttää varsin tyylikkältä :) Voisi luulla et äiti pukenut entisajan lookin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Poikani on aika uskomaton tyyppi. Hän rakastaa roolileikkejä ja pukeutuu arjessakin kuin herrasmies. Hän on tarkka sävyjen yhteensopivuudesta, mutta lopputulos on usein tylsän aikuisen mielestä huvittava. Kuvan asuun hän oli valinnut villakalsarit(!), villapaidan, äidin lököhousuista pöllityn vyön, isoveikan samettitakin ja iskän karvalakin. Salaa oli livahtanut ulos tiedostaen sen, että äiti patistaisi pukemaan pakkaskeliin sopivat "oikeat" ulkovaatteet. Mut nää on niitä elämäni ilonpilkahduksia! <3

      Äidin stailaus jää kuvankäsittelyohjelman näppäilyyn tarkoituksena aikaansaada kuviin oikeasti vanhanajan tunnelmaa. :D

      Poista
  3. Aika ihana kyllä! :)
    Ja suloinen on kassikin!

    VastaaPoista
  4. Hyvät hetket syntyy yllättäin, mutta onneksi kamerakin kerkeää välillä niihi mukaan.Hauska poika!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri näin! :) Monta hauskaa hetkeä on jäänyt kuvaamatta ja se jälkikäteen harmittaa! Koitan pitää kameran helposti saatavilla, jotta ehtisin mahdollisimman paljon hienoja hetkiä kuvata.

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos! :)