keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Eläinrakkaat lapsoseni







Siellä ne muruseni istuvat multakasassa tovereidensa kanssa ja etsivät asiaan kuuluvalla hartaudella kastematoja lemmikeiksi. Tarkkaan laskevat, että jokainen saa yhtä monta lemmikkimatoa. Toisivat niitä sisällekin, mutta salakuljetusyritykset ovat toistaiseksi epäonnistuneet.
 Ja leikki jatkuu aamusta iltaan ja päivästä toiseen.


"Mitä leikitään? Etsitäänkö matoja?"
"JOO!" 








10 kommenttia:

  1. Voi ihanuus mitä armahaisia höppänöitä!

    VastaaPoista
  2. hih, meilläkin on näitä matojen pyydystelijöitä :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lapsista nuo matoset ovat varmasti jotenkin hellyttäviä kaikessa limaisessa pehmeydessään ;)

      Poista
  3. Meilläkin on joskus harrastettu tuota! Missähän vaiheessa ihminen ei enää ihan samalla tavalla innostu madoista, kun itseäni ei mitenkään houkuta keräillä lieroja ;) Toki ne mullassa möyriessään ovat siinä mielessä ilo silmälle, että tietää mullan olevan hyvää!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla on vähän samanlainen fiilis! Ei tule ekana mieleen niitä taskunpohjalle aarteeksi keräillä. =)

      Poista
  4. ihania nuo lapsoset! pitäähän sitä maata tonkia ja niitä matoja etsiä,mukavaa puuhaa tuo luonnon tutkiminen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juu, ihan vapaasti saavat tonkia, jos tykkäävät! ;)

      Poista
  5. Matohommat on olleet täälläkin pinnalla.Päästivät raukan luikeron lavuaarin, taisin sanoa että se tarvitsee kosteutta. Sinne sitten luikerteli reiästä viemäriputkeen, kertoivat lapset. :I

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hui! No siellä ei luulis matosen kuivuvan ;D

      Poista

Kommentti ilahduttaa, kiitos! :)